Syyrian sisällissota

Syyrian sijainti kartalla

Taustaa ja historiaa

Syyrian arabitasavalta eli Syyria on Lähi-idän valtio. Maa sijaitsee Levantin alueella, Välimeren itäpäässä ja siellä on noin 22 miljoonaa asukasta. Syyria on semipresidentiaalinen tasavalta. Se on virallisesti demokraattinen, mutta sotilasvallankaappaus vuonna 1963 synnytti maahan baath-puolueen diktatuurin. Baath oli ainoa sallittu puolue. Syyriaa hallitsi pitkään Baath-puolueen johtaja Hafez al-Assad, joka kaappasi vallan vuonna 1970. Hänen kuoltuaan valtaan nousi vuonna 2000 hänen poikansa Bašar al-Assad. Näiden valtionpäämiesten aikana maa on ollut virallisestikin poikkeustilassa vuoteen 2011 asti.

Arabikevät ja sisällissodan alku

Arabikevät Egyptissä

Arabikevät on mielenosoitusten, kansannousujen ja väkivaltaisuuksien aalto, joka alkoi Tunisian vallankumouksesta vuodenvaihteessa 2010-2011. Arabikevään pohjimmaisena syynä olivat tavallisen kansan huonot elinolot, mm. työttömyys ja ruoan hintakriisi. Arabikevät levisi Syyriaankin, mutta pitkän aikaa maassa oli melko rauhallista. Mielenosoitukset laukaisi se, että Al-Hasakassa kaupungista kotoisin ollut Hasan Ali Akleh sytytti itsensä bensiinillä tuleen protestina hallitusta vastaan. Hallitus pyrki asein ja osin myös myönnytyksin kukistamaan jatkuvat mielenosoitukset ja mellakat. Vastauksena tähän maassa alkoi kesällä 2011 toimia monia aseistettuja kapinallisryhmiä, joista tunnetuin oli FSA(Vapaa Syyrian armeija).

Syyrian hallituksen lippu

Syyriassa on siitä lähtien ollut meneillään sisällissota. Se alkoi arabikevääseen liittyvänä kansannousuna alkuvuonna 2011. Presidentti Bašar al-Assadia vastustavat kapinalliset pyrkivät kaatamaan tämän hallinnon, ja hallituksen joukot kukistamaan kapinan. Armeija aloitti mielenosoitusten murskaamisen huhtikuussa 2011. Vähitellen armeijaa alkoi loikata vastapuolelle ja maahan tuli myös islamistitaistelijoita. Marraskuun lopussa 2011 YK tuomitsi Syyrian hallituksen toimet rikoksina ihmisyyttä vastaan.  Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on kerännyt jatkuvasti kasvavaa todistusaineistoa al-Assadin syyllisyydestä kansanmurhaan. Hallitus käytti mm. kemiallisia aseita kapinallisia vastaan, mutta lupasi luopua niiden käytöstä kesken sodan. Sekä hallitus, että oppositio ovat murhanneet, pidättäneet ja kiduttaneet ihmisiä. Myös jihadistiset terroristijärjestöt ovat mestannet ihmisiä ja käyttäneet kemiallisia aseita.

Syyrian opposition lippu

Vuodesta 2012 Syyria on ollut jo täysimittaisessa sisällissodassa. Sodan toinen osapuoli on hallitus ja sen tukijat, eli Syyrian arabitasavalta, Iran ja hizbollah. Vastapuolella ovat kapinalliset ja niiden tukijat, eli Syyrian kansallinen koalitio, Syyrian Kurdistan, Turkki, Qatar ja Saudi-Arabia. Terroristijärjestöt Al-Nusran rintama ja Isis sotivat molempia osapuolia vastaan.



Sodan eteneminen ja islamistien nousu

Siviilit on vedetty sotaan mukaan

Vuoden 2012 loppuun mennessä konfliktissa oli kuollut HRW:n(Human Rights Watch) mukaan 45 000 ihmistä, joista 39 000 vuonna 2012. Molempien osapuolten uskottiin kaunistelevan omia tappioitaan, ja niinpä kuolleita saattoi olla vuoden 2012 loppuun mennessä jopa 100 000. Hallituksen joukoista karanneiden perustama Vapaan Syyrian armeija FSA alkoi toimia Homsissa ja muilla alueilla loppukesällä-syksyllä 2011. Monia muita hallitusta vastustavia ryhmiä syntyi, mutta oppositio pysyi hajanaisena ja riitaisana. Kapinalliset etenivät monilla alueilla vuonna 2012, tällöin alkoi Aleppon taistelu. 2012 lopulla hallituksen joukkojen tekemät myös siviileihin kohdistuvat pommitukset ja nälkäsaarto kapinallisalueita vastaan jatkuivat, ja islamistien ote näkyi yhä selvemmin kapinallisten riveissä. Hallitus kutsui kaikkia kapinallisia terroristeiksi.

Assadin puhe

Kapinallisten etenemisestä huolimatta sisällissota oli vuoden 2013 alussa yhä verisessä pattitilanteessa, jossa hallitus pystyi ilmaiskuillaan vakavasti häiritsemään kapinallisten sotatoimia. Vaikka kapinalliset olivatkin vallanneet suuria alueita maaseudulta, niin vuoden 2013 alussa oli yhä pattitilanne suurissa kaupungeissa mm. Aleppossa, Homsissa ja Damaskoksessa. Kapinalliset eivät kyenneet saavuttamaan tavoitteitaan asepulan takia. Huhti-kesäkuussa 2013 hallituksen joukot etenivät maan länsi- ja keskiosissa, mm Golanilla. Vuosien 2012-2013 vaihteessa Syyrian hallituksen eliittijoukoilla oli käynnissä suurin sotilasoperaatio alueella kuukausiin Damaskoksen esikaupunkien takaisin valtaamiseksi. Tammikuun alussa hallituksen joukot tekivät rajuja ilmaiskuja kapinallisten alueille Damaskoksessa. Syyrian presidentti puhui loppiaisena 2013 pitkästä aikaa kansalle julkisesti oopperatalossa ja TV:ssä. Uhmakkaassa puheessaan hän kieltäytyi keskustelemasta länsivaltojen rahoittaman "nukke-opposition" kanssa. Hallitus ei hänen mukaansa sulkenut neuvotteluita pois, muttei halunnut neuvotella ihmisiä tappavien "terroristien" kanssa. Al-Assad kiitti puheessaan Venäjää, Kiinaa ja Irania näiden osoittamasta tuesta. Hän esitti myös uuden perustuslain säätämistä ja kansanäänestystä siitä sitten, kun kriisi on ratkaistu. Mutta oppositio hylkäsi Assadin suunnitelman, koska se jätti Assadin valtaan.

Isiksen lippu

Ääri-islam alkoi nousta Syyrian kapinallisten riveissä merkittäväksi tekijäksi vuonna 2012. Tämä johtui siitä, että al-Nusran rintaman salafisti-jihadistit kykenivät taistelemaan muita kapinallisia tehokkaammin ja luomaan toimivan siviilihallinnon. Islamin vaikutus näkyi selvemmin myös hallituksen riveissä. Hizbollahin taistelijat tulivat keväällä vuonna 2013 auttamaan hallitusta. Sota näytti vieläkin olevan tasapeli, mutta hallituksen joukot olivat vuoden 2013 lopussa jonkin verran niskan päällä. Vuonna 2013 monet opposition islamilaiset yhdistyivät Islamilaiseksi rintamaksi. Isis eteni vuonna 2014 merkittävästi Syyrian kapina-alueella. Syyrian armeija menetti vuonna 2014 20000 miestä. Miehistöpula vaivasi ja asepalveluksen välttely lisääntyi. Sotatoimet siirtyivät yhä enemmän Hizbollahille ja paikallisille miliiseille. Maltillinen oppositio kutistui vuonna 2014 entisestäänkin. Isiksen eteneminen sai lännen hiljentämään Assadin vastaista retoriikkaansa.



Sodan käännekohta

2014 kartta syyriasta, harmaa isis, punainen hallitus ja
vihreä kapinalliset

Sodassa tapahtui uusi käänne maaliskuussa vuonna 2015. Äärisunnien taistelujärjestöt etenivät monin paikoin ja kapinalliset etenivät Etelä-Syyriassa. Isis aloitti hyökkäykset hallituksen armeijaa vastaan, jota se ei ollut tähän mennessä vielä tehnyt, vaan pitänyt vastustajinaan lähinnä maltillisia kapinallisia ja länsimaiden tukemia kurdeja sekä Irakin armeijaa. Syyrian armeija puolestaan oli suvainnut Isiksen toimintaa, koska se on hyökkäillyt armeijan omia vihollisia vastaan. Isis valvoi toukokuussa 2015 noin puolta Syyrian pinta-alasta ja koko Irakin ja Syyrian vaälistä rajaa. 

Syyrian presidentti Assad sanoi harvinaisen avoimessa televisiopuheessa heinäkuussa, että yli neljä vuotta jatkunut verinen sisällissota on verottanut armeijan kykyä taistella koko maan alueella. Assadin mukaan armeijan on ollut pakko luopua joidenkin alueiden puolustamisesta pitääkseen otteessaan strategisesti tärkeämpiä kohteita. Syyrian armeija pitää yhä otteessaan maan tiheimmin asuttuja seutuja, pääkaupunki Damaskosta sekä suuria kaupunkeja Homsia ja Hamaa. Assadin hallussa on kuitenkin enää noin neljännes Syyrian pinta-alasta. Lisäksi armeija on kärsinyt kevään ja kesän aikana merkittäviä tappioita. Assadin mukaan taktisten vetäytymisten tavoitteena on, että armeija voi jatkossa tehdä vastaiskuja. Assad pitää mahdottomana ajatusta, että Syyria voisi hajota eri kapinallisryhmien ja hallituksen hallitsemiin alueisiin.

Assadin mukaan armeijalla on yhä mahdollisuudet hallita koko maata. Vain miesvoimaa puuttuu. Kapinallisia tukevat länsimaat ovat arvioineet, että tappioiden kasautuessa Assad voitaisiin painostaa luopumaan vallasta. Muun muassa Yhdysvallat ja Syyrian oppositio ovat pitäneet Assadin syrjäyttämistä ehdottomana vaatimuksena rauhanneuvotteluille. Vaikeuksistaan huolimatta Assad pysyi puheessaan uhmakkaana ja ilmoitti, että sota voi päättyä vain terrorismin hävittämiseen. Assad on niputtanut kaikki hallintoaan vastustavat kapinallisryhmät terroristeiksi.



Ulkomaat ja pakolaiset

Usa suunnitteli iskua syyriaan 2013
(myöhemmin toteutti isisiä vastaan)

Ulkomaat eivät aluksi suoraan puuttuneet Syyrian sotaan, muuten kuin keräämällä maasta kemiallisia aseita. Alussa mm. Arabiliitto yritti tuloksetta sovitella sotaa, samoin kuin myöhemmin YK. Nämä tahot kallistuivat enemmän kapinallisten puolelle. Assadia ovat vastustaneet avoimesti mm. Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Saksa ja Japani, mutta niiden tuki kapinallisille on ollut vielä pääasiassa pientä ja häilyvää. Monet länsimaat tunnustivat oppositiokoalition Syyrian viralliseksi edustajaksi marras-joulukuussa 2012. Iran tukee Assadia ja osittain myös Venäjä ja Kiina. Länsimaat ovat tuominneet Syyrian hallinnon toimet ja asettaneet taloudellisia sanktioita Syyrialle ja yrittäneet ajaa voimatoimiin oikeuttavaa päätöslauselmaa läpi YK:ssa. Länsivallat eivät kuitenkaan ensin auttaneet kapinallisia aseellisesti, koska pelkäsivät aseavun päätyvän länttä vastustaville ääri-islamisteille. Kesäkuussa 2013 länsimaat alkoivat suoraan antaa oppositiolle aseita, perusteina hallituksen kemiallisten aseiden käyttö. Kun taas Iran on tukenut Syyrian hallitusta aseistamalla ja lähettämällä vapaaehtoisia taistelijoita. Merkittävä vaikuttaja on ollut Libanonin Hizbollah-järjestö, jonka tuki Syyrian hallitukselle on ollut ratkaiseva. Hizbollahinkin takana on Iran. Venäjä pelkää menettävänsä vaikutusvaltaansa Lähi-idässä, jos Assad kaatuu. Putin myös uskoo, että Assadin kaatuminen pahentaisi tilannetta entisestään.

Syyrian väkivaltaisuuksien on pelätty leviävän muualle Lähi-itään, huhtikuussa 2012 väkivaltaisuudet levisivät Turkin puolelle, kun Syyrian hallitus ja kapinalliset ottivat yhteen Turkin rajalla. Turkki oli tuominnut Syyrian hallituksen toimet siviilejä vastaan jo vuonna 2011. Kesäkuussa Syyrian ja Turkin välit kiristyivät entisestään, kun Syyria ampui alas turkkilaisen hävittäjän. Libanonissakin käytiin paikallisia taisteluja elokuussa vuonna 2012. Libanon halusi ennen kaikkea turvata sisäisen järjestyksensä. Vuoden 2015 alussa Yhdysvallat ja YK pehmensivät hieman Assadin vastaisia kantojaan. Maaliskuussa Yhdysvaltain ulkoministeri Kerry sanoi, että kriisistä on neuvoteltava Assadin kanssa, eikä maa vaatinut enää Assadin syrjäyttämistä. Tämä johtui siitä, että ääri-islamilainen kovan linjan Isis-järjestö oli vallannut suuria alueita Syyriasta. Myös YK:n rauhanvälittäjä Staffan de Mistura sanoi Assadin olevan osa kriisin ratkaisua. Silti YK tuomitsi yhä Assadin hallituksen toimet siviiliväestöä vastaan, mm. yhä jatkuneet paikoittaiset kemikaali-iskut.

Pakolaisia oli YK:n arvioiden mukaan lähtenyt maasta huhtikuuhun 2014 mennessä noin 2,58 miljoonaa. Heistä yli 2 miljoonaa oli paennut naapurimaihin Jordaniaan, Libanoniin, Turkkiin ja Irakiin sekä Pohjois-Afrikan maihin, kuten Egyptiin ja Libyaan. Syyrian jättäneiden pakolaisten lisäksi maan sisäisiä pakolaisia oli noin 3,5 miljoonaa. Tammikuuhun 2014 mennessä noin 64 000 syyrialaista oli hakenut turvapaikkaa Euroopasta.Vuoden 2014 aikana EU:sta haki turvapaikkaa lähes 123 000 syyrialaista. EU-maista Syyrian pakolaisia ovat vastaanottaneet eniten Ruotsi ja Saksa, mutta myös Italiaan ja Bulgariaan on saapunut runsaasti syyrialaisia. Euroopan Unionin ulkopuolista maista pakolaisia ovat ottaneet eniten Armenia ja Venäjä. Suomen hallitus teki syyskuussa 2013 päätöksen 500 syyrialaispakolaisen vastaanottamisesta. Vuodesta 2011 lähtien Suomeen on saapunut noin 600 syyrialaista turvapaikanhakijaa. Suomi antoi vuonna 2014 Syyrian kriisiin humanitaarista ja kehitysapua yhteensä 24 miljoonaa euroa. Yhdysvaltoihin oli turvapaikkahakemuksen jättänyt helmikuuhun 2014 mennessä noin 135 000 pakolaisleireillä asuvaa syyrialaista, mutta tiukkojen terrorismilakien vuoksi turvapaikka on myönnetty vain reilulle sadalle ihmiselle.

Vuoteen 2015 mennessä pakolaisia on lähtenyt syyriasta jo yli 4 miljoonaa ja sisäisiä pakolaisia on noin 8 miljoonaa. Kyseessä on katastrofi paitsi pakolaisille itselleen, myös köyhille isäntäyhteisöille ja laajemmin isäntämaiden talouksille ja yhteiskunnille. Pakolaisvyöryn vuoksi paikalliset koulut ja terveyskeskukset ovat pullollaan, ja kilpailu työpaikoista ja asunnoista on suistanut osan paikallisista entistä vaikeampaan tilanteeseen.